Cafe Esplanadin ovesta kävelee sisään sporttinen sijoittaja, huippujalkapalloilija Mikael Forssell ja tarjoaa kupin teetä. Hän on kahdestakin syystä innoissaan: haastattelu, ja samalla viikolla reissu Los Angelesiin. Nordjyllandin yliopistossa etänä urheilujohtamista opiskeleva Forssell pitää pyörät pyörimässä silloinkin, kun nurmikentät nukkuvat talviunta.
Idea sijoittamiseen alkoi Punavuoren porttikongeista
Vapaa-aikansa Forssell käyttää asuntosijoittamiseen ja yleiseen talouden seurantaan – unohtamatta jalkapalloa. Hän viettää myös paljon aikaa silmäteränsä, kaksivuotiaan tyttärensä sekä elokuussa syntyneen perheen tuoreimman tulokkaan kanssa. Punavuoren kasvattina Forssell on ollut kiinnostunut asuntosijoittamisesta jo pienestä lähtien. ”Mulle on aina olleet kulmat hirveän läheisiä”, hän sanoo ja kertoo tuntevansa Helsingin eteläiset alueet erittäin hyvin. Hän korostaa asuntosijoittamisessa ja kodin ostossa tunteen merkitystä: ”Sen ymmärtäminen sijoittajana on hirveän tärkeää.”
Kuinka ammattiurheilija päätyy asuntosijoittajaksi? HJK:n hyökkääjäksi keväällä palannut Forssell kertoo ammattiurheilijan uran olevan lyhyt verrattuna tavallisen ihmisen työuraan. Siinä missä perusinsinööri tekee 40 vuoden uran, urheilijalla on parhaimmillaankin enintään 20 vuoden työputki. Korkeimmalla huipulla ei välttämättä ole aikaa opiskella ”oikeaa” ammattia, eikä kerätä työkokemusta. ”Rahaa tulee ehkä lyhyemmässä ajassa vähän eri tavalla”, Forssell sanoo ja kertoo pitävänsä palkkarahojen uudelleen sijoittamista erittäin tärkeänä.
Ensimmäisen sijoitusasuntonsa Forssell hankki käteisellä Lauttasaaresta isoisältään markkinahintaan vuonna 1999, noin vuosi sen jälkeen, kun hän alkoi pelata jalkapalloa Chelseassa. Vaikka hänellä oli jo nappulasta lähtien ollut ajatus siitä, että asuntosijoittaminen voisi olla hyvä keino ansaita rahaa ”sitten joskus”, ensimmäisen asuntosijoituksen takana oli hänen vanhempiensa ohje sijoittaa ensimmäinen palkka järkevästi. Yhtenä vaihtoehtona tulevaisuuden turvalle Forssell harkitsi osakkeita, mutta päätyi asuntosijoittamiseen, koska silloin hänellä olisi jotain konkreettista omaisuutta. Ensimmäisen kohteensa, 61,5-neliöisen kaksion Forssell laittoikin vuokralle saman tien.
Tieto on voimaa, tarkka tieto ylivoimaa
Forssell sijoittaa usean muun ammattilaisen tavoin yksiöihin ja pieniin kaksioihin, vaikka muutama arvokohdekin hänen salkustaan löytyy. Pienet asunnot ovat vuokralla, arvokohteissa asuu perheenjäseniä ja sukulaisia. Yleinen kiinnostus talouteen nousee esiin, kun Forssell kertoo hänellä olevan runsaasti statistiikkaa asuntosijoittamiseen ja makrotalouteen. Hän on kerännyt sijoitustoimintaansa silmällä pitäen lukuja, jotka vaikuttavat hänen päätöksiinsä. Esimerkiksi päätöksiin olla sijoittamatta kasvukeskuksiin, kuten Ouluun – ja korostaa uudelleen tuntevansa Punavuoren kulmat ja viereiset kaupunginosat erittäin hyvin. ”Yhdessä nämä ovat antaneet mulle tunnetta ja tietoa”, toteaa Forssell.
Kerrostaloon Iso-Roobertinkadulle Forssellin perhe muutti 80-luvulla. Siellä kasvaneena Forssell on nähnyt alueen kehityksen siitä lähtien. Hänen omien sanojensa mukaan 80-luvulla vanhassa Rööperissä asui ”erikoisia tyyppejä kaikin puolin”, mutta nyt Punavuoresta on tullut trendikäs ja arvostettu paikka. Sijoitusasunnon valinnassa Forssellilla on tarkkoja kriteerejä: ei läpikulkuliikennettä, toinen kerros, mieluummin 100- kuin 50-vuotias talo. Kriteerejä, joiden hän kertoo olevan osa fiilistä, jolla ostaja tekee päätöksen. Kulkeeko ikkunasi ohi kävelijöitä? Astutko rapustasi ulos vilkkaan liikenteen sekaan?
Forssell uskoo monien arvostavan asumisen rauhallisuutta, mutta silti keskustan ja monipuolisten palveluiden läheisyyttä. ”Yhden korttelin ero, yhden talon ero, se on tosi pienestä kiinni”, hän toteaa.
Entä mitä mieltä Forssell on riskeistä? ”En halua hirveästi ottaa liikaa riskejä semmoisesta, että jossain on todella halpaa ja ehkä voi 10-20 vuoden aikana nousta”, ja kertoo rohkeasti maksavansa hieman korkeampaa neliöhintaa hyvillä alueilla, joiden hinnannousuun hän itse uskoo. Forssell on paisuttanut asuntosalkkuaan kahdesta tärkeästä syystä. Raha on tällä hetkellä halpaa, joten velkavipua voi halutessaan helposti hyödyntää. Toiseksi syyksi hän kertoo, että Helsinkiin muuttaa tulevien kolmen-neljän vuosikymmenen aikana todella paljon ihmisiä. Vaikka asuntojen hinnat olivat korkeita jo vuonna 2005, ja Forssellin ystävät pitivät hänen sijoittamisajankohtaansa hulluna, hinnat ovat nousseet edelleen. Hän kertookin, että asuntojen hinnoissa Helsingissä on sama trendi kuin esimerkiksi Tukholmassa tai Lontoossa.
Asuntosijoittamisessa vaivalloisena Forssell pitää sopivan kohteen löytämistä. Hän mainitsee esimerkkinä Oikotie-palvelun, jossa hakutuloksena ”tulee kirjaimellisesti sata samanlaista”. Vaikka sijoitushelmen löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, Forssell kertoo pitävänsä etsinnästä, ja olevan sen jopa yksi harrastuksista. Etsinnän hän kertoo olevan yksi hyvä tapa seurata markkinoita, mitä hintoja myyjät pyytävät ja minkä vuoksi. Samalla tieto omien sijoituskohteiden arvosta lisääntyy.
Pitkän ajan tavoite tuo tuloksia
Forssell aikoo pysyä strategiassaan ja toimintatavoissaan. Vaikka monet ovat varoitelleet, ettei asuntomarkkinoiden tilanne voi jatkua samanlaisena, hän on uinut vastavirtaan ja sijoittanut varoituksista huolimatta. Forssell sanoo, että hänelle riittää 4-5 prosentin vuokratuotto, vaikka muut hakisivat kymmentä. Hän uskoo 30 vuoden aikana yksiöiden tuottavan enemmän rahaa, kuin jos hän sijoittaisi johonkin muualle. ”Siitä me väitellään frendien ja kavereiden kanssa paljon.”
Ammattijalkapalloilijoille tarjotaan säännöllisesti erilaisia mahdollisuuksia sijoittaa. Kun rahaa tulee paljon lyhyessä ajassa, ympärillä alkaa pyöriä ihmisiä, jotka haluavat oman osansa. ”Tiedän paljon, jotka ovat sijoittaneet vääriin asuntomarkkinoihin väärään aikaan”, Forssell sanoo. Hän jatkaa ikävillä esimerkeillä kollegoiden sijoituksista Floridaan vuotta ennen tuhoisaa jälkeä tehnyttä hurrikaania, tai Espanjaan ennen talouden romahdusta.
Tekisikö Forssell itse jotain toisin, jos saisi palata takaisin alkupisteeseen? Hetken pohdinnan jälkeen hän kertoo, että olisi hankkinut Lontoosta vieläkin enemmän asuntoja. ”Siellä on mennyt hurjasti ylöspäin asuntojen hinnat, ja ne on karanneet pilviin”, sanoo Forssell. Tässä hän on samoilla linjoilla monen muun asuntosijoittajan kanssa. Vaikka taloudellinen menestys on hyvää, jälkiviisaana harmittaa joko se, ettei ostanut aiemmin, tai ettei ostanut enemmän.
Forssellin asuntosijoitustoimintaan ei ensisijaisesti kuulu kohteiden remontointi. Jos asunto on kaikin puolin kunnossa, siellä pystyy asumaan mukavasti, eikä suurempia silmiin pistäviä haittoja ole, hän vuokraa sen ostokuntoisena. Muussa tapauksessa hänen taktiikkansa on tarkka sijoitus, maali ja välillä vähän tapettiakin.
